SOTE – SOPPAA HÄMMENTÄMÄÄN!

Kiihtyvällä vauhdilla lisääntyy uutisointi ja kannanotot sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa. Lähestyvä muutos ja sen vaikutukset ihmisen arkeen hämmentävät ja saattavat jopa herättää pelkoa, kun tuntuu, etteivät muutoksen vaikutukset ole päättäjienkään tiedossa.

Neuvottelupöytään olisi ehkä kannattanut istua aiemmin, jos ei muuten niin varmistelemaan oman alueen lähipalveluiden turvaamista. Sinällään en ole huolissani oman alueemme palveluista, kun tiedän, että meillä on asiantuntevat ja innovatiiviset osaajat kehittämässä palveluja ja omalta osaltaan pitämässä alueemme puolia. Poliittisista päätöksentekijöistä en ole niinkään varma.

Päätöksentekijät kun ovat ison haasteen edessä. Miten turvataan tasalaatuinen ja yhdenvertainen palvelu kaikille asuinpaikasta, varallisuudesta, iästä tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta. Miten turvata palveluiden saatavuus ja laatu niin, että henkilöstökin viihtyy ja jaksaa kehittyä jatkuvassa muutoksessa. Miten turvataan, että ihmiset osaavat valita palveluiden kirjosta itselleen parhaan vaihtoehdon.

Potilasohjauksen ongelmat eivät poistu ellei ammatti-ihmisille jää tilaa tehdä ratkaisuja inhimillinen näkökulma huomioiden. Tästä hyvänä esimerkkinä on lähipiiriini kuuluvan henkilön hakeutuminen lomamatkalla lähimpään sairaalaan saamaan apua äkilliseen vaivaansa. Toki häntä oli puhelinpalvelussa kehotettu tulemaan kotipaikkakunnalle tilannearvioon, mutta valinnan vapautta noudattaen ja vaivan huomioiden lähisairaala tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Ensimmäinen kohdalle osunut terveydenhuollon ammattilainen oli kysynyt, ”ettet sitten kotikuntaan jaksanut mennä” vaikka kävely ei oikein onnistunut eikä istuminenkaan mukavalta tuntunut.  Matkaa olisi ollut jäljellä rapiat parisataa kilometriä. Kotipaikkakunnalla ei viikonloppuna olisi myöskään ollut tarvittavaa hoitoa tarjolla. Alkuhankaluuksien ja riittävän monen oven aukaisun jälkeen kaikki sujui mallikkaasti, hoito oli hyvää ja henkilöstölle täysi kymppi osaamisesta.

Julkaistujen palautekyselyjen valossa terveydenhuollon palvelut koetaankin hyvinä ja saatuun hoitoon ollaan tyytyväisiä. Ongelmana lienee hoitoon pääsy, vaivansa kanssa kuulluksi tuleminen ja asiakkaan uskominen oman vointinsa asiantuntijana. Palvelun laatu, se ihmisen kohtaaminen, ei ole monimutkainen asia arvioitavaksi ja kehitettäväksi. Riittää, että astuu potilaan saappaisiin kuvitellen miltä hänestä tuntuu palveluiden viidakossa tai miten itse haluaisi tulla kohdatuksi.

Kun itsekin on jossain määrin ollut mukana laatimassa ohjeita potilasohjaukseen, ihan siinä ihmisen arjessa tapahtuvaan, olen pohtinut unohtuiko meiltä maalaisjärjen ja henkilöstön ammattitaidon hyödyntäminen ohjaustilanteessa pelisääntöjä laadittaessa.  Toivottavasti niille, ei toisiaan poissulkeville ominaisuuksille, jää tilaa uusissa ohjeistuksissa. Se inhimillistää palveluja ja sitä mökin mummokin ymmärtää.

Kyllä kelpaa kiikkustuolissa seurata Sote - sopan keittoa ja hämmentää siinä sivussa itsekin. Toivon pääkokeille viisautta ja voimia. Urakka on iso!