Suru on kunniavieras

Tulevana lauantaina vietetään Pyhäinpäivää ja muistellaan pois nukkuneita rakkaita. Muistoihin sekoittuu kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että juuri tämän ihmisen rinnalla olen saanut kulkea, juuri hänet olen saanut tuntea. Muistoihin liittyy paljon ikävää ja surua menetyksestä, elämän päättymisestä.

Lähipiirissäni on monta ihmistä muisteltavana. Myös surun ja ikävän ilmenemistä on monenlaista. Kokemaan vaikuttaa vahvasti se, kuinka läheisestä ihmisestä on ollut kyse. Myös iällä saattaa olla merkitystä, niin pois nukkuneen iällä kuin meidän, jotka jouduimme luopumaan läheisestämme.

Mielestäni surun kokeminen on aina omanlaisensa, hyvin henkilökohtainen eikä kenenkään surua tai sen suuruutta voi vähätellä puhumalla sitä pois. Ihminen jatkaa elämäänsä, johon kuuluu iloa ja onnellisuutta. Se ei tarkoita sitä ettei ikävä olisi läsnä, varsinkin lasten kohdalla helposti erehdytään toteamaan kuinka hyvin hän on päässyt yli ikävästä. 

Ikävä kulkee kuitenkin matkalla mukana.

Ihminen haluaa varjella surua, pitää sen itsellään. Älkää viekö tätäkin minulta pois!

Sanotaan, että ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on vaikein. Juhlapyhät ja muut elämän merkitykselliset yhdessä vietetyt päivät on kohdattava ensimmäisen kerran yksin.

Mutta helpottaako suru? Kokemukseni mukaan ei välttämättä. Voisiko olla niin, että ensimmäinen vuosi menee surun sumussa, johon hetkittäin pilkahtaa valonsäde.

Voiko suru syvetä, kun vuosi on kulunut ja kaiken lopullisuus tulee todeksi. Irti päästäminen voi olla vaikeaa. ”Haluanko luopua surusta, kun hänestä jo jouduin luopumaan”. Ja loputon kysymys miksi, miksi, miksi, on jäljellä.

Mutta elämä kantaa, matka jatkuu ja ikävään sekoittuu yhä enemmän iloisia muistoja.

Kiitos keskusteluista, jotka johdattivat minut pohtimaan tätä asiaa.

Hyvää Pyhäinpäivää kaikille. Sytytetään kynttilä läheistemme muistolle.

Suru on kunniavieras/Jenni Vartiainen

Surua kyynelin kastella täytyy
Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan

Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja kirjoista löydä
Ei ostaa voi miljoonin markoin