Vaikeita valintoja

"Hevosen ulkomuodossa on jotain, joka on hyväksi ihmisen sisikunnalle.”

                                                                     W. Churchill

”Yksi tykkää äidistä toinen tyttärestä” sanonta pitänee paikkansa myös ratsastusharrastuksessa, kun hevosen omistaja valitsee tallia, mihin ystävänsä majoittaisi. Tallin mukana kun tulee paljon muutakin.Huonoista vaihtoehdoista on vaikea valita. Mutta hyvien vaihtoehtojen välillä se vasta vaikeaa on.Omalla kohdalla ihan mahdoton tehtävä. Sinun on tehtävä niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu.Entä sitten kun sitä omaa parastakaan ei aina tunnista. Apua!

Yksi tärkeimmistä asioista ovat olosuhteet, joissa haluaa harrastaa. Jollekin maneesi on välttämätön, takaahan se hyvän pohjan ratsastamiselle keliolosuhteista riippumatta. Varsinkin esteratsastajille taitaisi tulla turhan pitkä tauko valmentautumiselle Suomen oloissa talviaikaan. 

Ja kyllähän se parempi pohja houkuttelee kieltämättä kehnojen kelien aikaan. Ja niitä tuntuu tässä ilmaston muutoksen mylläkässä riittävän. Itselleni olosuhteissa tärkeintä on turvallisuus, niin ihmisten kuin hevostenkin. Myös sitä arvostan, että tallilla on selvät pelisäännöt, jotka koskevat kaikkia, ikään ja rotuun katsomatta.

Toiset vannovat maastoilun nimeen, silloin tärkeäksi nousevat turvalliset maastoreitit. Rohkeimmat maastoilevat vaikka keskellä kaupunkia ja uskaltavat ottaa melkoisia riskejäkin ihan vain jännityksen ja ehkä hiukan myös näyttämisen halun takia. Minä osaan, minä uskallan. 

Meikä tyttö ei osaa eikä uskalla!

Nyt on kyllä tullut roppakaupalla rohkeutta lisää, kun olemme viettäneet hevoseni kanssa maastoviikkoja ystävien luona. Kiitos hyvien ja kärsivällisten oppaiden, jotka ovat jaksaneet kuljettaa meitä perässään ja suostuneet menemään heikoimman lenkin mukaan. Onpa päästy muutaman kerran vetureiksi ja siitäkin kunnialla selvitty. Saras on oppinut nostelemaan jalkojaan ja etsimään itse reittinsä, kun on välillä uskallettu poiketa poluiltakin. Kevättalvi on hujahtanut vauhdilla!

Kevättalven päivä Kukkarokankaalla

Hevosharrastuksessa lajien kirjo on valtava, on matalaa koulua, korkeaa koulua, maahan kaivettuja puomeja, päätähuimaavia hyppyjä esteiden yli, narun pyöritystä ja lännen meininkiä, vikellystä ja kaikkea siltä väliltä. Itselleni mieluisin laji on lännenratsastus, siihen sai hyvin tuntumaa ensimmäisellä kotitallillamme, jossa asiaan paneuduttiin sen vaatimalla vakavuudella toisiamme kannustaen ja hauskaa oli. Paljon opittiin, kiitos loistavan valmentajan!

Cowboy tyyliin Kohopellossa

Samanhenkinen porukka on valttikortti, samoin yhdessä tekemisen ilo ja tallin ilmapiiri, tallin, jossa mummoponiratsastajakin menettelee, mahtuu joukkoon. Jokaisella tallilla, jossa olemme asustelleet, ovat asiat olleet kohdillaan, vastaanotto on ollut hyvä, apua on saanut ja rauhassa on saanut touhuta myös yksin omien tapojen mukaan, tapojen, jotka eivät ehkä aina läpäise hevosmiestaitoja, mutta sinne päin kuitenkin.

 Fiilistelijät Vanhalassa

Meistä on tullut tammukkani kanssa kiertolaisia ja olemme asustelleet useammallakin tallilla syystä siitä, että SarasParas on toiminut äitihahmona perheemme nuorille ruunapojille. Sinne on menty, missä emoa on tarvittu ja hyvin on Saras tehtävänsä hoitanut.  Ja taas mennään. Hiukan pitkähköksi venynyt mummon maastoleiri lähenee loppuaan ja on aika siirtää tamma nuorempien käyttöön. Ja nyt on kunto kohdillaan, kiitos maastoilun. Saraksesta kun on kisahevoseksikin ja iloa koko perheelle. Olin kevään aikana auringon paistaessa ja maastoilusta nauttiessa unohtanut yhden elämääni aina ohjanneen tärkeän arvon "perhe tulee aina ensin”. Nyt on aika korjata asia.

SarasParas parasta elämässä

Elämä on yhtä vuoristorataa, mutta pitää vaan pidellä laidoista kiinni. Eikä vierivä kivi sammaloidu!

Se on kuitenkin varma, että kahta en vaihda! Sarasta enkä satulaa, sitä lännen! Ja niin pitkään kapuan selkään, kun oma keho antaa periksi. Paljon on tarttunut matkaan, oppia ja uusia ystäviä, varmuutta siitä, että hevosharrastuksen ympärillä pyörii paljon ihmisiä ja valta osa heistä vertaansa vailla.