Tuloksia syntyy tekemällä

Tuloksia syntyy tekemällä, pätee useammallakin elämän alueella, päätöksen teossa, työssä, harrastuksissa ja vaikka vain oman elämän haltuun ottamisessa.

Tavoitteisin pääseminen vaatii sisäistä paloa, halua edetä kohti unelmaa. Suunnitelmakin on hyvä tehdä eikä askelmerkeistä matkalle ole haittaa, missä tahdissa ja miten edetään tavoitteen saavuttamiseksi. Matkalle mukaan on hyvä saada samanhenkistä porukkaa, niitä energian antajia, ihmistyyppinä kuikkia. Energian syöpöt, kaakkurit, kannattaa jättää matkasta pois. Eikä henkilökohtainen valmentajakaan ole alussa pahitteeksi ja apua kannattaa pyytää, kun omat konstit loppuvat.

Asetin vuoden alussa itselleni tavoitteen oman hyvinvointini kohentamisesta kevättalven aikana. Alkutaipaleen kokemuksista kirjoittelin maaliskuun alussa blogissani tekstissä ”Mahdollisuuksien matka”. Tavoite sisälsi painon hallinnan lisäksi tavoitteen torjua ikääntymisen mukanaan tuomien muutosten vaikutus joka päiväseen elämään tai ainakin siirtää niitä hamaan tulevaisuuteen. Kokonaisvaltainen hyvinvointi kalskahtaa komialta, mutta sitä lähdettiin tavoittelemaan.

Lisää liikkuvuutta ja tasapainoa kehoon, jaksamista niin fyysistä kuin henkistä, tyytyväisyyttä omaan tekemiseen ja elämään ylipäätään. Minulla on ollut tyttäressäni hyvä tsemppari, joka sopivalla tavalla ruokkii sisäistä paloani. Askelmerkit asetettiin yhdessä ja matka palasteltiin kuukauden pätkiin ja alkuun lähdettiin ammattilaisten ohjeiden avulla, ruokavalio ja liikunta kärkenä. Yhtenä tavoitteena se, että jaksaisin tehdä itselleni rakkaita asioita vielä vuosia.

Oman hyvinvoinnin kohoamisen innoittamana haastoin mukaan joukon ystäviä (kaikki kuikkia) ja niin oli ympärilläni porukka, jonka kanssa matkan teko on hauskempaa. Ryppyotsia ei tässä porukassa ole.

Jokaisella on ollut oma henkilökohtainen tavoite ja lisäksi se yhteinen, yhdessä tekemisen ilo!

Mihin on tultu, kun kuukauden verran matkaa on jäljellä. Viikoittain on joukko samanhenkisiä naisia kokoontunut yhteen liikunnan merkeissä tutustumalla eri lajeihin ja oman kotikunnan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jokainen vuorollaan on toiminut tsempparina ja tuonut omia ideoitaan ryhmän käyttöön. Luonnosta on haettu voimaa, on punnerrettu puita vasten ja vähän halailtukin niitä, kuljettu pitkin metsäpolkuja säällä kuin säällä.

On jaettu hyviä vinkkejä, siitä miten saada vaihtelua terveelliseen ruokavalioon. Maailmaakin on tullut parannettua sinä sivussa ja sydäntä kevennettyä, nautittu toistemme seurasta.

Ja kuten pelin henkeen kuuluu, on kuukausittain mitattu missä mennään tavoitteiden osalta ja kuukauden paras tulos on ansaitusti palkittu. Eikö ole kenenkään tarvinnut lähteä pettyneenä kotiin. Jossain piilossa olleet lihakset ovat löytyneet, tasapainoa on tullut lisää, yhdellä jalalla pystyy jo seisomaan ja saa sukat seisoaltaan jalkaan, lenkkeillessä ei enää tarvitse joka mäessä puuskuttaa ja jaksaapa osan lenkistä hölkätäkin. Sentit ja kilot ovat karisseet ja hepan selkään on helpompi kiivetä. Päivittäinen liikunta on tullut tavaksi. Yhdessä tekemisen ilo on löytynyt.

Naisenergiaa parhaimmillaan

Oletko kuikka vai kaakkuri tyyppiä?
Kaakkuri lentää raskain siivin yli, hohhoijaa, tylsän Suomen maan.
Ikävystyneenä se katselee umpijäässä olevia pikkujärviä.
Kaakkurilla on paskin työ, ikävin aviokumppani, tyhmimmät kakarat.

Kuikka sen sijaan kopauttaa nokallaan aukon jäähän, nouse kevyesti korkeuksiin, ihailee ympäröivää luontoa. Kuikka ottaa vastoinkäymiset haasteena ja puskee päin tuulta.
Kaakkuri pääsee varmasti perille, mutta kuikalla on taatusti matkalla hauskempaa.

Ote kymmenien vuosien takaisesta kolumnista, jonka kirjoittajaa en muista. (Pöysti?)