Mistä kaikki alkoi? Alkoivatko naiset
kantaa syyllisyyden taakkaa siitä hetkestä, kun Eeva tarjosi omenan Aatamille
pahan tiedon puusta. Minkä ihmeen takia Eeva meni poimimaan omenan pahan tiedon
puusta, kun hyvän tiedon puukin olisi ollut tarjolla ja vielä ojentamaan sen
Aatamille, miehelle, jonka kylkiluusta hänet oli muovattu. Langettiko hän
tuolla teollaan naisille kannettavaksi syyllisyyden taakan.
Jonkun asteinen sisäinen syyllisyys
naisissa asuu. Riitänkö? Kun ihmissuhteet eivät toimi, olenko yksin syyllinen? Olenko
tarpeeksi hyvä? Äiti. Puoliso. Työntekijä. Ystävä. Mikä vain.
Valitessaan työelämän, äiti joidenkin
mielestä asettaa oman uran lapsien edelle. Omalla kohdalla tämä toimi aikoinaan
hyvin, koska tyttöset oli vietävä itkun kanssa kotiin hoitopaikasta kavereiden
ja hoito-tädin luota.
Vastaavasti kotona lapsiaan hoitava
äiti on joidenkin mielestä hyödytön yhteiskunnalle, menee koulutus hukkaan,
koulutus, jota yhteiskunta on ehkä ollut tukemassa. Äiti siinä vain yrittää kasvattaa
mallikelpoisia kansalaisia ja olla äiti, nauttia juuri tästä elämän
tilanteesta.
Erilaiset perhevapaat, kenelle ne
kuuluvat ja kuka lystin maksaa. Omalle kohdalle sattui tarve osittaisesta
hoitovapaasta juuri tuon oikeuden tultua mahdolliseksi 90-luvulla. Taisin olla
ensimmäinen osittaisen hoitovapaan hakija silloisella työnantajalla.
Yhtymähallituksen puheenjohtajaa myöten soiteltiin kotiin ja kerrottiin miten
vastuuntunnoton olen, kun haluan tehdä lyhyempää työpäivää ja jätän muut
tekemään työni. Osa-aikaeläkkeellä oli välillä sama tunne.
Harrastukset ovat sitten ihan oma
lajinsa. ”Äiti ratsastaa nyt” lukee uhmakkaasti useammankin naispuolisen
ratsastusta harrastavan paidassa. Sainpa minäkin sellaisen lapsilta lahjaksi,
mutta hehän ovat jo aikuisia eivätkä äitiä siinä määrin tarvitse.
Hevosterapia tulee tarpeeseen monelle
työssä käyvälle perheenäidille. Moni muu mieleinen harrastus ajaa saman asian.
Mutta, mutta, tallilla vierähtää aika
tovi jos toinenkin. Kallistakin se on, sillä rahalla saisi vaikka mitä kotiin.
Entä ne kilpailevat äidit, he vasta ajattelemattomia ovat.
Missä välissä tarkistat läksyt ja olet
perheen käytettävissä. Mitä tapahtuu kotona sillä aikaa, kun äiti harrastaa.
Kuka laittaa pienokaiset nukkumaan. Kuka kuskaa lapset harrastuksiin vai
voisiko harrastukset jotenkin yhdistää. Syyllisyyssoppa on valmis.
Entä jos et ota aikaa itsellesi, tee
itsellesi tärkeitä asioita ilman syyllisyyttä. Kiellät itseltäsi ilon,
kääriydyt marttyyrin viittaan ja siirrät itsesi tarpeinesi johonkin
tulevaisuutteen, ehkä sitten, ehkä joskus. Älä suotta, sillä et tee ketään
onnelliseksi, kaikkein vähiten itsesi.
Entä, kun aina ei vain jaksa. Ei jaksa
kuunnella murrosikäisen kiukuttelua eikä ymmärtääkään. Ei jaksa ystävällisesti
kymmenettä kertaa kutsua alakoululaista ruokapöytään. Ei jaksa ilostua aamu
kuuden herätyksestä sunnuntaiaamuna, vaikka miten olisi tasa-arvon päivä ja
5-v. kehottaa nousemaan ylös ja vetämään tasa-arvon kunniaksi lipun salkoon,
jota pihalta ei edes löydy. Ei jaksa uudestaan ja uudestaan
selittää itsestään selvyyksiä. Tekeekö se huonoksi, tuskinpa vain,
inhimilliseksi, varmasti.
Entä, kun et jaksa olla ystävällinen,
käyttäytyä hyvin, ottaa huomioon toisia, puolisoa, ystävää, ketä vain. Tekeekö
se ikäväksi ihmiseksi, tuskinpa vain, rehelliseksi varmasti.
Tarvitseeko tuntea syyllisyyttä, jos
tekee asioita, jotka tuottavat iloa, eivät loukkaa ketään, eivät ole
keneltäkään pois. Ei todellakaan, ei kannata pilata iloa turhalla
syyllisyydellä.
Ilon
kautta 💓 Taina&Sherpa
Kyllä nainenkin voi harrastaa hyvällä
omatunnolla, olla väsynyt, makoilla sohvalla ”ei käytettävissä” kyltti otsalla.
Vaikka tiedän, että ”vertaileminen on liukkaaksi kivetty tie henkiseen
helvettiin”, en välty pohtimasta sitä, olisiko kaikki mutkattomampaa miehenä.
Tuskinpa vain, omat kummajaisensa heilläkin varmasti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti