Kun elämä hymyilee

Kun elämä hymyilee, kannattaa hymyillä takaisin. On niitä ollut ja tulee olemaan pilvisiäkin päiviä. Tällä viikolla on saatu hymyillä kilpaa auringon kanssa.

Matkasimme hevoseni kanssa ystävien luokse Kukkarokankaalle viettämään hevosellista elämää maaliskuun alussa. Alkuperäiset suunnitelmat tehovalmennuksesta muuttuivat rauhalliseen maastoiluun muutaman muuttujan takia, mutta onneksi ei kokonaan ”maaliskuuta peruttu.” Ystäväni Suomi-neito R.R. Saras on nauttinut täysin siemauksin lajitovereiden seurasta, niin on kuin kotonaan ja mikäpä on ollessa hyvässä hoidossa.

SarasParas nauttii auringosta

Joku viisas on sanonut, että välillä kannattaa katkaista aika ja kyllä tämä loma on käynyt ajan katkaisusta. Samanhenkisessä seurassa voi huoletta höpötellä hevosista aamusta iltaan ja siinä välissä vähän muutenkin parantaa maailmaa. Ihanaa on ollut kiireettömyys. Tehdään, kun siltä tuntuu ja ellei tunnu, ollaan vaan. Suunnitelmia hiotaan, kun aamulla ikkunasta kurkistettaessa on ensin tarkistettu sää. Ja on se hyvä heppaystäviltäkin kysäistä mielihaluja toiminnan suhteen.

Reippaasti ovat tähän saakka portille tulleet tervehtimään ja halukkaasti lähteneet mukaan talliin. Joskin epäilen syyksi sitä, että tässä talossa ennen töihin lähtöä hevosetkin saavat vähän herkkuja. Viimeistään hevosia harjaillessa ja satuloidessa päätetään mitä tehdään ja mihin retki suunnataan. Riippuu vähän retkelle lähtijöistä, meitä mummukoita ei ihan joka paikkaan uskalla viedä, mutta näissä maisemissa löytyy vaellettavia polkuja kaikille. Menopelitkin vaikuttavat reitin valintaan. Ja tietysti se, onko reitin varrella makkaratulia tarjolla. Kentälläkin on ”höylätty” rats’opettajan kovassa komennossa, mikä ei aina ole niin mukavaa ja pari kertaa on hevosen jalkasuojat hävitetty, kun ei uskottu tallin isäntää, ettei umpihankeen kannata suojia laittaa, ei ainakaan niitä parhaita.

Tiitukka rekihevosena johtaa ratsastajia kohti kotia

Parasta ovat olleet rauhalliset maastoretket talvisessa metsässä, luonnon hiljaisuus, vain hevosten rento päristely ja kavioiden kopse tiellä, hangen suhina pelloilla. Puiden runkojen välistä siivilöityvä valo ja sen kimallus puiden oksilla vetävät sanattomaksi. Olen nauttinut täysin siemauksin ja rohkeutta on tullut taas roppakaupalla lisää, minulla on luotettava suomenhevonen, joka ei vähästä säiky, vaan kuljettaa ratsastajaansa turvallisesti vaikeissakin paikoissa. Ja seura on ollut parasta A-luokkaa, matkaa on taitettu heikoimman lenkin mukaan. Ilon kautta!

Tuokiokuvia

Illalla on päivän kokemuksia kerrattu pihasaunan lämmössä, istuttu vain ja annettu lempeän löylyn helliä päivän rasituksista väsynyttä kehoa. Heitetty kiukaalle kylmää huurteista ja nautittu saunaan leijuvasta ohran tuoksusta. Loput on nautittu janojuomana.

Loma on venähtänyt, yllätys, yllätys, suunniteltua pitemmäksi, mutta vaikka hyvää kannattaa odottaa, ei sitä malttaisi lopettaa. Kiitos ystävät!