Kirjoitettu on tähtösiin

Tie ei kerro kulkijalle, mikä mutkan takana odottaa, sanotaan ja pidän tästä sanonnasta. Kun ei etukäteen tiedä, mitä on tulossa eikä kaikkien valintojensa vaikutuksia, voi rohkeammin astella eteenpäin ja tehdä valintoja sen hetkisen tiedon ja tunteen vallassa. Hyvät uutiset tulevat iloisina yllätyksinä ja murheet kyllä tulevat ajallaan.

Aiempina vuosina on tullut vuoden vaihtuessa haettua tietoa tulevasta uuden vuoden tinoja valamalla, tänä vuonna se jäi tekemättä. Joka kerta aikansa tinan varjoa seinällä tutkaillessa on saanut näkymään laivan, lentokoneen tai muun kulkupelin, mikä on kertonut tulevista matkoista. Joka kerta on myös valun tuloksena syntynyt sen verran säröistä pintaa, ettei ennustuksen mukaan rahan tuloa pysty estämään. Matkoilla on tullut silloin tällöin käytyä mutta rikastumisesta ei ole ollut merkkiäkään, joten tulevaisuuden ennustamisessa en juuri tinoihin usko. Joskus kuitenkin toivoisi voivansa raottaa verhoa tulevan edestä. Kerran olen, täytyy tunnustaa, käynyt kyselemässä tulevaa ennustajalta. Parikymmentä vuotta sitten lähdin ystäväni kanssa tunnetun ennustajan puheille. En ihan tiennyt mihin läksin, mutta siinä eteisaulassa odotellessani rohkaistuin ja päätin kysäistä tulevia kuulumisia minäkin. Vaikuttava kokemus voin myöntää. Ei hämärrettyä huonetta, ei kristallipalloa, ei tarot-kortteja, ei hiljaista hyminää. Rauhallinen, vaatimaton nainen toivotti minut ystävällisesti tervetulleeksi.  Istuimme vastakkain, kasvotusten, omat käteni lepäsivät polvillani kämmenet ylöspäin, hänen kätensä omieni yläpuolella toisiaan koskettamatta. Paikka ja ihminen olivat minulle täysin tuntemattomia eikä hänelläkään voinut olla minusta minkäänlaista ennakkotietoa.

Ruukunkantaja/kuva Suomenselän Taiteilijaseura

Hänellä oli näkemisen kyky. Taitavasti hän loi eteeni kuvan sen hetkisestä elämän tilanteestani ja perheestäni. Hän kuvaili vanhinta tytärtäni ruukun kantajaksi, hän kehotti olemaan liikaa huolehtimatta toisesta tyttärestä, jolla hän näki sillä hetkellä olevan vaikeaa. Hän sanoi näkevänsä suljetun oven, jonka takaa loisti valoa ja lohdutti minua sanomalla, että jonain päivänä tämäkin tytär olisi samalla viivalla ruukun kantajan kanssa. Hän kuvaili myös kolmannen tyttäreni liikkumassa iloisesti, leikkien ja touhuten, harrastamassa monenlaisia asioita ja kehotti kannustamaan siinä, sillä ajallaan tytär kyllä osaisi tehdä omat valintansa. Perheenä hän näki meidän jatkavan yhdessä matkaa. Hän näki minun tekevän tulevaisuudessa kahta työtä päällekkäin ja kehotti huolehtimaan omasta jaksamisesta. Vielä eläkkeelläkin jatkaisin oman ammattitaitoni hyödyntämistä. Hän ei luvannut minulle terveyttä eikä pitkää ikää, mutta ei myöskään kertonut erityisen huolestuttavia asioita. Paljon muutakin puhuttiin, myös asioista, jotka hän neuvoi pitämään vain omana tietonani. Salaisuuksista, joita ei ole tarve jakaa muille. Sellaisia ei ole vielä eteeni tullut, mutta tapahtumien aikajanasta ei ollut puhetta, jotain on siis vielä odotettavissa.

Monet asiat ovat toteutuneet ja saaneet selityksen matkan varrella. Kahdeksi työksi tulkitsen päivätyön ohella mukana oloni kunnallispolitiikassa aikoinaan. Tulihan sitä myös touhuttua liikunnan ja ensiapuopetuksen parissa. Viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt elämään hyvinvointi keskiössä. Olen liikkunut ja liikuttanut ystäviäni. Olen rempannut ruokailutottumuksiani eikä siitäkään ole ystävät jääneet osattomiksi. Olisiko tämä sitä terveydenhoitajan osaamisen hyödyntämistä vielä eläkepäivillä. Tulkinta ruukun kantajasta on eniten ihmetyttänyt tässä vuosien aikana, kunnes muutama vuosi sitten ilman ennakkovaroitusta mieheni totesi keskellä kukkaistutuksia tietävänsä, mitä ennustaja tarkoitti verratessaan tytärtämme ruukun kantajaan. Moni asia on saanut vahvistuksen vuosien varrella vai olisiko niin, että tapahtuneita asioita tulkitsee saamansa ennustuksen valossa, niin tai näin.

Alkujaan kiinalainen kansanviisaus toteaa ” Ennustaminen erityisesti tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa”. Loppuelämän osalta taidan uskoa vanhan ikivihreän sanomaan!