”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.”/kiinalainen sananlasku
Kyllä tämä kiinalaisten viisaus on jonkun kerran tullut mieleen Veikkolassa puuhastellessa. Olisihan sitä parikymmentä vuotta sitten ollut paremmassa terässä näihin puuhiin, mutta silloin oli muut puuhat.
Paljon on tapahtunut hirsipirtissä ja pihamaalla alkukesän aikana.
Toukokuun alussa aloitimme keväälle suunnitellut remontit rakennusten osalta, sauna ja pirtti saivat uudet katot ja rakennukset on nyt suojattu vuosikymmeniksi eteen päin. Ilman ammattilaisia ja talkoolaisia emme olisi selvinneet, mutta onneksi molempia oli saatavilla. Siinä sivussa on tehty pientä pintaremonttia paikoissa, jotka sitä huusivat. Vanha maakellari sai uuden peräseinän, puolisoni löysi sisäisen muurarinsa, ja nyt meillä on hyvä ja tarpeellinen lisätila. Porstua sai uutta maalia sisä- sekä ulkopuolelle ja kuin ihmeen kaupalla vuosikymmeniä lähes maata vasten lahoamatta säilyneet hirret saivat suojakseen sokkelin. Kattorakenteista löytyi vanhoja sanomalehtiä -50 luvun alusta ja muitakin aarteita ja minun aika tärvääntyi välillä niiden tutkimiseen.
Pientä reipasta poikavauvaa tarjottiin hyvään kotiin 50-luvun alun sanomalehdessä ja mukaan tarvittaessa kotitaloustöihin tottunut äiti imettämään.
Löytyipä porstuan kattorakenteista ilmeisesti eristeenä käytetty talon tyttären kirjoitusvihko, jonka tarinoihin oli ilo tutustua, pala mennyttä aikaa.
Pihapiiri on yllättänyt runsaalla ja monipuolisella kasvistollaan ja minun onneksi helppohoitoisuudellaan.
Talkootöissä olleet tyttäret ihmettelivät toukokuussa metsän haravointia ja ojan pohjien raivausta, mutta jotain puuhaa heillekin piti järjestää miehien keikkuessa katolla. Mutta nyt näyttää hyvältä, kun metsäkin puhkeaa kukkaan.
Puoliso on viihtynyt kaiken liikenevän ajan puupinollaan ja liiteri alkaa täyttyä puista, joten kyllä lämpöä riittää talveksi.
Vielä jää tekemistä syksylle, mutta kesä hengähdetään ja nautitaan ihanasta pihapiiristä, saunan makoisista löylyistä ja kesäilloista ystävien seurassa, jotka onneksemme ovat löytäneet tiensä Veikkolaan.
Elämään mahtuu monenlaista. Pienistä hetkistä koostuu tapahtumien ketju, jota elämäksikin kutsutaan.
One life. Live it! Mutta olisiko niitä kuitenkin enemmän? Jäädessäni eläkkeelle kuusi vuotta sitten, ystäväni toivotti minut tervetulleeksi elämään naisen kolmatta elämää.
Nyt reilu puoli vuotta siitä, kun Veikkola siirtyi omistukseemme, olemme puolisoni kanssa todenneet jälleen uuden alkaneen. Jos ei ihan elämän, niin merkittävän ja hyvän elämän vaiheen kuitenkin.
#hyvälläelämälläeioleikärajaa
#onelifeliveit
#hirsipirtinelämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti