Elämä on valintojesi summa_Camus

Karhun poika sairastaa, häntä hellikäämme…

Mutta entä kun helliminen ei riitä, mikä avuksi. Työelämässä ollessa avun tarjosi työterveyshuolto, jonka puoleen voi kääntyä asiassa kuin asiassa. Nyt kun ei tuota ylellisyyttä ole tarjolla, apua joutuu etsimään varsin kirjavasta palvelun tarjoajien kentästä.

Joudut siis tekemään valintoja. 

Nopea, yhden käyntikerran vaativa juttu, vaikkapa ajokorttitodistus ilman erityisselvityksiä, on viisasta hoitaa yksityisellä. Nopeaa, tehokasta, vaikka muuta ei selviäisikään, kuin lupa ajaa. Hintakirjo on melkoinen, siksi joutuu vähän tekemään selvitystyötä palvelun tarjoajien välillä. Se on hyvä muista, ettei todistus ole ilmainen julkisellakaan puolella.

Entä kun vaiva vaatii todennäköisesti useamman käynnin ja mahdollisia laboratorio- ja/ tai kuvantamistutkimuksia. Mihin silloin? Julkisella puolella tarvittavat palvelut löytyvät samasta paikasta ja polku erikoissairaanhoitoon, jos niin ikävästi käy, että sitäkin tarvitaan, on suora. Saatavien palveluiden määrään nähden rahapussi ei juuri hupene. Laatukin on mielestäni kohdillaan, sitten kun hoitoon pääsee. Ja hoidon jatkuvuus on turvattu!

Tältä ovelta ei sinua voi käännyttää, se on lakiin kirjoitettu perusoikeus. 

Mielenkiinnolla seuraan Sote-sopan keittelyä, miten meille ikäihmisille ”palveluiden suurkuluttajina” (niitähän eläkeläiset olemme julkisuus kuvan mukaan) käy ja mitä tuo tullessaan pelottava valinnan vapaus. Osaanko valita vaiko en? Uskallan väittää, että osaan.

Valinnan vapaus on mielestäni hyvä asia, kunhan joku tekee valmiiksi selvitykset palveluntarjoajista, joista valita. Tarjottavat palvelut, henkilöstön ammattitaito, hoitoon pääsy ja suora yhteys jatkohoitoon pitää ainakin olla tiedossa valintaa tehtäessä.

Ne kuuluisat palveluprosessit hyvin kuvattuina!

En pelkää sitäkään, että tieto pirstaloituu eikä ole tarvittaessa käytettävissä, kun asiakas pääsee itse valitsemaan hoitopaikan. Sitä varten on Kanta-arkisto ja Reseptitieto-keskus ja tulevaisuudessa toivottavasti myös keskenään keskustelevat sähköiset tietojärjestelmät ja joustavat keinot tarvittavien lupien antamiseen.

Pienen räkätaudin hoitamiseen onneksi riittävät kotikonstit, kuumaa juotavaa, Buranaa, sinkkiä, C-vitamiiniä, limaa irrottavaa ja yskän ärsytystä helpottavaa rohtoa, lepoa ja villasukat. Ja jos vanhoihin konsteihin uskoo, voi aina voidella jalat voilla, kääräistä ne voipaperiin, villasukat päälle ja nauttia kuuma toti sisäisesti. Ja luottaa siihen, että tauti paranee kahdessa viikossa antibiootilla ja parissa ilman sitä.

Tässä elämän vaiheessa ei onneksi tarvitse pohtia sitä voiko viettää pyjamapäivän ihan hyvällä omalla tunnolla vai olisiko kuitenkin ollut työkuntoinen.

Voi valita vapaasti laiskottelun!

IKEA here we come

Syysloman kunniaksi matkasimme kolmen sukupolven voimin kalakukkojen kaupunkiin. Edelliseltä vierailulta Ikeaan muistan varsin nolon tilanteen.

Etsimme ystävättäreni kanssa heppaihmisille välttämätöntä ostospaikkaa Hööksiä. Tiesimme sen olevan Kuopion Matkuksessa. Kierrettyämme aikamme ympyrää, kysyimme Daddys's Dinerin tarjoilijalta mistähän tuo kuuluisa Matkus mahtaisi löytyä.

Tällä reissulla naistenhuoneen etsiminen oli samaa sarjaa. Hämmentyneitä ja huvittuneita katseita...no olemme maalta, se selittää paljon.

Tyttärentytär oli ennakkoon epäillyt turnauskestävyyttäni, mutta onneksi tuossa houkutusten paratiisissa oli isät, lapset, mummukat ja muut hengähdystaukoa tarvitsevat huomioitu riittävän tiheässä olevilla levähdyspaikoilla. Aina kaupan kierrettyäni istahdin odottelemaan sitkeämpiä shoppailijoita ja seurailemaan ihmisvirtaa todetakseni etten ollut ainut sukupolveni edustaja, yksin ei tarvinnut istuskella. 

Ja tulihan siinä samalla vahdittua ostoksia, ei ollut mummo turhaan matkassa.

Lähes neljän tunnin vaatekauppojen kiertelyn jälkeen nälkä yllätti, onneksi myös nuoremman väen. Tällä kertaa jätimme IKEAn maan kuulut lihapullat syömättä ja valitsimme maukkaat pizzat Daddys's Dinerin listalta. Hyvää oli, suosittelen!

Ikea, tuo kotona koottavien huonekalujen ja turhakkeiden luvattu maa nielaisi meidät sitten muutamaksi tunniksi ja jotain tarttui mummonkin mukaan. Tarvitaanko niitä kaikkia, mene ja tiedä, jää nähtäväksi.

Kotiväki oli onneksi tyytyväinen tuomisiin. Huomenna alamme sitten kokoamaan ostoksia ja todennäköisesti käy kuten ennenkin, kaikkia muttereita ja muita härpäkkeitä ei saada mahtumaan. Aina on jäänyt jokunen yli, mutta kohtuudella ovat kestäneet kasassa.

Ja turnauskestävyyteni sai arvosanan 10+!

Naisen kolmas elämä 23.10.2016

Ystäväni toivotteli minut tervetulleeksi elämään naisen kolmatta elämää jäätyäni eläkkeelle muutama kuukausi sitten. Varsinaiseen eläkeikään olisi ollut vielä kotvanen, mutta viime vuosien tapahtumat lähipiirissä laittoivat asiat uuteen tärkeysjärjestykseen ja tuntui oikealta tehdä ratkaisu nyt eikä tulevaisuudessa.
Yli 40 vuotta hoitoalalla takana eikä kukaan vielä patistellut lähtemään, sain lähteä hetkellä jolloin tuntui, että työpanostani arvostettiin ja taisi joku toivoa vielä jatkamistani.
Suuret muutokset SOTE-kentässä tuovat kuitenkin valtavasti haasteita ja on hyvä, että niihin tartutaan uusin voimin ja näkemyksin. 
Ratkaisu on tuntunut oikealta!

Muutaman kuukauden kokemuksen perusteella voin vastata kysymykseen, mikä on parasta, yhdellä sanalla VAPAUS!
Vapaus tehdä tai olla tekemättä. Vapaus lähteä tai olla lähtemättä. Vapaus nauttia asioista, joille aiemmin ei riittänyt aikaa tai voimia. Tuttuja juttuja ja uusia haasteita. Elää juuri tätä hetkeä, aistit avoinna. Kiitollisena, että tämänkin saan kokea!
Näistä kolmannen elämän kokemuksista ajattelin blogiini kirjoitella, vaikka vain omaksi iloksi.