Pari kuukautta on Veikkola ollut omistuksessamme ja syksylle suunnitellut työt on saatu tehtyä. Jokunen laatikko varastossa on vielä tutkimatta, mutta niillä ei ole kiire. Pihapiiristä saatiin karsittua aikansa eläneet pensaat, tosin karsiminen tehtiin varoen, kun kaikkia pensaita ei tunnistettu. Vanha navetan kivijalka raivattiin esille, on se niin taiten tehty ja komia, ettei sitä passaa piilotella. Puutarhan puolelle ei vielä ole kajottu. Annetaan kevään yllättää ja katsotaan mitä talven alta paljastuu.
Veikkolan kätevä isäntä stailasi saunan ulkonäköä riisumalla turhan ja muuttamalla pienen yksityiskohdan. Pieni on kaunista. Porstua sai uuden, valoisan ilmeen, kun katto ja seinät paneloitiin. Minun tehtäväksi jäi verhojen etsiminen kaappien kätköistä, uutta ei ole juuri tarvinnut ostaa, paljon on aarteita löytynyt entisten omistajien jäljiltä.
Uunin korjauksessa tarvittiin ammattiapua, mutta viimeistelyn teki mestari itse ja hyvä tuli. Eilen paistui hapanjuurileipä ja tänään testataan jouluruokien valmistumista uunissa, ettei tule yllätyksiä aattona, kun pirtti täyttyy jouluvieraista. Huomenna on piirakan paisto päivä.
Valehtelisin, jos väittäisin, että kaikki on mennyt kuin Strömsössä. Toki yllätyksiäkin on tullut vastaan. Huussi meni uusiksi eikä ”palapeli-vessan” kokoaminen ole yksinkertaista. Oli kuin Ikean huonekalut, mittasuhteet ei oikein natsanneet eikä ihan kaikkia osia saatu mahtumaan. Pitkästä tavarasta olisi kuulemma apuna olleen ammattilaisenkin mielestä ollut helpompi rakentaa. Joulukuun paukkupakkaset jumauttivat vesiputket jäähän, mutta onneksi konstit löytyivät. Meikäläiseltä meinasi usko loppua, mutta onneksi mies on rauhallisempaa sorttia. Minä ennätin jo suunnitella joulusaunan toteuttamisen vaihtoehtoja. Kunnon löylyjen jälkeen jokainen voisi peseytyä kuusen katveessa ulkosalla. Joulu ilman saunaa ei ole joulu.
Ja toisaalta, kun on kantovesi pirttiin, niin eikö tuon jaksane kantaa uloskin päin.
Loppu hyvin kaikki hyvin, tässäkin tarinassa.
Aamuhämärissä, kynttilän valossa istuskellen pohdin menneitä viikkoja. Työtä on ollut sopivasti ja oleilustakin on osattu nauttia.
Ulkona alkaa päivä valkenemaan, tupa on turvallinen ja lämmin. Tästä todeksi tulleesta, mieheni unelmasta, on tullut myös minun toteutunut unelma. Joskus kannattaa antaa asioiden tapahtua kaikessa rauhassa, omalla painollaan, ajallaan asiat ratkeavat. Ja vanhanakin on lupa unelmoida ja toteuttaa unelmia. Hyvällä elämällä ei ole ikärajaa.
