Lähteminen ei saa olla vaikeaa. Niinhän
sitä sanotaan, mutta omat vaikeutensa siihenkin saattaa liittyä. Aikoinaan
reilu kaksi vuosikymmentä sitten lähdimme toteuttamaan yhtä unelmaa,
rakentamaan omaa kotia Makkolanmäelle, mansikkapaikalle, jolle naapuri antoi
varsin osuvan nimen ”Päivänkämmen”. Sillä siinähän se keltainen talo lepää mäen
kennakkeella, päivän kämmenellä auringon paisteessa. Kyllä siihen tuuletkin
tarttuvat ja sade piiskaa ikkunoita, mutta tuvassa on turvallista, valoisaa ja
avaraa.
Elämä tarjoilee erilaisia mahdollisuuksia, hyviä ja huonoja ja ihminen itse
tekee valinnat. Olimme harjoitelleet lähtemistä jo kerran aiemmin, mutta
yllätyksellinen elämä heitti meidät takaisin tutulle mäelle ja hyvä niin. Sillä
kaikella on tarkoituksensa ihmisen elämässä, kaikesta oppii ja huonojen
oppilaiden on kerrattava asioita, kaikki eivät kerralla opi. Jos aikoinaan
olisimme jääneet sille tiellemme, minä en olisi koskaan, näin uskon, lakannut
ikävöimästä Päivänkämmentä ja ehkä katkeruus olisi hiipinyt takaraivoon
huonojen valintojen takia. Emmekä ehkä koskaan olisi löytäneet tätä kotia,
jonka parvekkeella Saimaan rantamaisemaa ihaillen istun kirjoittamassa. Tämä
kotikatu on hyvä!
Ja vaikka varmasti molemmat tulemme kaipaamaan joitakin asioita entisestä
kodista, oli nyt juuri oikea aika ja oikeat syyt tälle ratkaisulle.
Vaikeampiakin luopumisia on elämässä vastaan tullut ja niistäkin on ollut pakko
toipua. Seinät ovat kuitenkin vain seiniä, joskus ne on hyvä vaihtaa uusiin. Nurmikot
on ajettu, puusavotat ovat takanapäin. Kasvihuoneen ja pihapellon sadon saa
korjata joku toinen. Siinä missä kahdelle on turhan paljon tilaa, on sitä juuri
sopivasti isommalle perheelle ja hyvältä tuntuu, että avara pihapiiri täyttyy
lasten touhuista.
Meille riittää oikein hyvin tämä valoisa parveke ja tutut lapsuuden kotikaupungin
ulkoilureitit. Uusi elämänvaihe tuo uusia mahdollisuuksia, piskuinen,
kaunis kaupunki on täynnä mahdollisuuksia. Hyvin ovat ystävät löytäneet tien
luoksemme.Vähän toki jännitti perheen pienempien suhtautuminen muutokseen, mutta
tyytyväisiltä hekin vaikuttavat. Yöpaikkoja on jo kyselty ja tilausta on myös
shoppailureissuille. Ja sekin on hyvä, että järvi on ihan rannassa ja leikki-
ja uimapaikat. Ja helpottihan sekin, että minua voi edelleen kutsua
Ruoko-mummoksi, mitäpä sitä hyvää nimeä muuttamaan. Ei nimi miestä pahenna vai
miten se meni. Hyvin ovat sisäistäneet sen, että elämä on helpompaa, kun sen
sijaan, että lasi olisi puoliksi tyhjä, se onkin puoliksi täynnä.
