Meneekö lapsi pesuveden mukana? Tätä voi hyvällä syyllä kysyä seuratessa
uutisointia Sote uudistuksen ympärillä. Vuosia jatkunut vääntö terveydenhuollon
kokonaisvaltaisesta uudistamisesta tavoitteena tasapuoliset palvelut kaikille
Suomessa asuville taitaa kaatua kalkkiviivoille, valua hiekkaan, jäädä torsoksi
tai kirjaimellisesti haukata hatullisen paskaa, jos näin ruma sanonta
sallitaan, varsinkin kun asioita tarkastelee näin köyhtyvän itäisen Suomen
näkökulmasta.
Keskustan
näkökulmasta taitaa kärkihanke olla maakunta uudistus, yksi vaaleihin perustuva
hallintoporras lisää päättämään ison alueen ihmisten arkea läheltä
koskettavista asioista. Sillä saadaan lisää poliittisia päättäjiä, mutta miten
maakunnan päättäjät pystyvät ratkaisemaan näitä palvelun käyttäjille tärkeitä
asioita, kun siihen ei oikein kuntatasollakaan ole pystytty. Löytyykö aitoa
kiinnostusta pienten ihmisten asioille, jossain maakunnan perukoilla, kun sitä
”päämajasta” käsin tarkastellaan, löytyykö sopu?
Jo nyt
neuvotteluvaiheessa tuntuu Savonlinnan seutu jäävän Mikkelin jalkoihin. Varmasti parhaansa tekevät valmistelutyöhön
osallistuvat savonlinnalaiset asiantuntujat, mutta kuuluuko ääni, kun
loppupelissä poliittiset päätökset ratkaisevat. Mitä luulette, mahtuuko
Etelä-Savon maakuntaan kaksi täyden palvelun keskussairaalaa, kun muutaman
vuoden kuluttua alkaa raha ihan oikeasti puhua? Pelkään pahoin, että palvelut
valuvat pikku hiljaa isompiin ja isompiin kokonaisuuksiin. Hukataanko lapsi
pesuveden mukana?
Kummasti
terveydenhuolto edelleen kiinnostaa entisenä alalla työskennelleenä ja varmasti
tulevaisuudessa iän myötä myös palvelujen käyttäjänä lisääntyvässä määrin. Kehittämistyö ei koskaan ole turhaa ja sitä
on Sosterissa tehty intensiivisesti ja mikä parasta asiakkaan näkökulmasta, kun
parin viime vuoden tuloksia katsoo. Toivottavasti sille on tilaa myös
tulevaisuudessa ja kaikki tehty työ jää elämään ja palvelemaan asukkaita. Se
ilahduttaa ja luo uskoa tulevaisuuteen, että toimintaympäristöstä pidetään
huolta ja uutta suunnitellaan. Välillä mietityttää se, olisikohan
terveydenhuollon paikallinen uudistus ollut saavutettavissa ihan näillä
kotoisilla keinoilla ilman isoa Sotea. Jos olisikin omat rivit laitettu kuntoon
jo aiemmin, olisi katsottu kokonaisuutta oman alueen sisällä, uskallettu tehdä
muutoksia ihan omassa pienessä piirissä keskittämällä osaamista ja yhdistämällä
palveluja omien rajojen sisällä. Tulevaisuudessa on vähän isommat piirit
keskittämiselle ja yhdistämiselle. Valinnan vapauttakin olisi kenties voitu
toteuttaa paikallisesti, vaikkapa palveluseteleillä silloin, jos omilla
palveluilla ei hoidon saatavuutta olisi pystytty turvaamaan.
Ja se julkisen terveydenhuollon kruunun jalokivi, äitiys- ja
lastenneuvola työ, olisi säilynyt omissa käsissä. Siinä olisi ollut vähän piiskaa omien
palveluiden tehostamiselle ja porkkanana olisi ollut päätöksenteon säilyminen
omissa käsissä. Mihin sitä Sotea tarvitaan?
Perusteluna kaikelle tälle isolle uudistukselle on raha,
joka ei riitä pienessä piirissä toimimiselle. Mutta, mutta mistä sitä rahaa
tulee isoille toimijoille? Taivaastako? Tuskin tässä vanhenevan väestön
iloisessa Itä-Suomessa. Ja jos tuleekin, valuuko sitä tänne maakunnan
perukoille? Vai joko se lapsi meni!
